Alkusyksy Vilniemessä

Tein Vilniemeen 5. syyskuuta puolenpäivän mittaisen retken Liiton uuden järjestösihteerin Tiinan ja Vantaan taiteilijaseuran pj:n Janin kanssa. Yleensä rauhallinen Vilniemi sai osaksensa myös kaksi muuta vierailijaa, kun Karjalohjan kotiseutuyhdistyksen Heljä Järnefelt ja Risto Kuittinen kävelivät meitä tontilla vastaan tutustumiskäynnillään 7.9 järjestettyä Puukävely-päivää varten. Mukaan liittyi myös Vilniemen huollosta ja kunnossapidosta vastaava Mikko. Jäimme juttelemaan Aspan huvilan raunioiden eteen, vaihdoimme tietojamme Aspan historiasta ja suunnittelimme yhdessä, miten Vilniemen hienoa tonttia voisi edelleen kehittää ja miten tontin vanhat puut tulisivat paremmin esille, jos vesakot ja risupuut harvennettaisiin. Keskustelumme lopuksi suuri korppi lehahti raakkuen lentoon korkean kuusen oksalta kuin antaakseen myöntymyksen keskustelullemme.

Aspan huvilan rauniot syyskuussa 2019
Vilniemen rantaa

Kesä oli ollut, kuten tavallista, vilkas taiteilijoiden lomailun ja työskentelyresidenssin suhteen Aspan ateljeessa. Luimme vieraskirjasta monta kiitosviestiä. Tarkistimme tupaa ja tuvan ympäristöä kesän jäljiltä; kaikki oli siistissä kunnossa, ainoastaan korjautettavana ollut vene odotti vielä paluuta Vilniemen rantaan. Kiersin lopuksi Vilniemeä kameran kanssa. Aloitin suojellusta pähkinälehdosta, kävelin laguunin rantaan, jonne järvi tuulisesta säästä johtuen paiskoi aaltojaan. Jossain vaiheessa aloinkin tuntea käveleväni erämaassa; kelottuneet puut lepäsivät rantavedessä, ihmisten rakentamia asumuksia ei näkynyt missään, olin vain kivien, hiekan, puiden ja kallioiden keskellä, ainoana oppaanani polun tapainen, joka kiertää Kakkaraisniemelle ja välillä sukeltaa metsän suojiin. Kokemus äänimaisemasta Vilniemessä on aina uskomaton; autojen ääniä ei kuulu, vain suurten kuusi-ja mäntypuiden havinaa ja järven laineiden kuohuntaa rantakallioihin. Tarkistimme myös 2011 järjestetyn Vilniemen veistotapahtuman ympäristötaideteosten kuntoa; ihmeen hyvin ne ovat kestäneen säiden armoilla.

Kelottuneita puita rantavedessä
Laguunin rannan korkeita mäntyjä
Vilniemen rannan tulipaikka

Lopuksi paistoimme makkaraa tulisijalla rannan tuntumassa. Voitte kuvitella kuinka monta kertaa Karkalin niemeltä puhaltava tuuli sammutti tulisijan puut, ennen kuin ne syttyivät. Edellisellä kerralla kun kävimme Vilniemessä maaliskuussa, rannan jäätä halkoi pitkä railo, joka piti ujeltavaa ääntä. Lokakuun lopulla tulevat Vilniemeen vuoden viimeiset residenssiläiset, jonka jälkeen paikka vaipuu jälleen talvi-uneen. Terveisin Virpi, Liiton hankekoordinaattori